
Eurooppalaiset perustivat siirtokuntia Pohjois-Amerikkaan 1500-1600-luvuilla ja välit alkuperäiskansoihin olivat aluksi hyvät. Eurooppalaiset omaksuivat alkuperäiskansoilta metsästykseen ja maatalouteen liittyviä taitoja sekä alkoivat viljellä paikallisilta saamiaan kasveja. Ajan kuluessa erimielisyydet alkoivat kuitenkin nousta pintaan kulttuurien eroavaisuuden vuoksi, eurooppalaiset eivät esimerkiksi ymmärtäneet paikallisen väestön tapoja ja perinteitä, eikä alkuperäisväestö ymmärtänyt eurooppalaisten käsitystä yksityisomaisuudesta.
Lopulta tilanne yltyi siihen, että eurooppalaiset alistivat alkuperäiskansoja ja painostivat heitä siirtymään perinteisiltä asuinalueiltaan. Pohjois-Amerikan brittisiirtokunnat itsenäistyivät vuonna 1776 ja alkuperäiskansojen edustajat jäivät oikeuksien ulkopuolelle. Yhdysvaltojen aluelaajennukset johtivat uusiin konflikteihin länteen päin siirtyneiden alkuperäiskansojen ja valkoisten välillä. 1800-luvun puolivälissä tehdyt kultalöydöt Kaliforniassa ja Coloradossa saivat aikaan suuren ryntäyksen länteen, jolloin alkuperäisväestön alueita vallattiin yhä enemmän. Lopulta tilanne kärjistyi alkuperäisväestön kansanmurhaan 1860- ja 1870-luvuilla, jäljelle jäänyt väestö suljettiin reservaatteihin.
Alkuperäiskansojen ja siirtolaisten kohtaaminen on hyvä esimerkki tilanteesta, jossa ihmisten ahneus näkyy äärimmillään. Aluksi rauhanomainen kommunikointi kahden kansan välillä muuttui erimielisyyksien myötä joukkotuhoksi. Valkoiset, joilla oli enemmän valtaa ja voimaa, eivät tunteneet armoa heikompiaan kohtaan tavoitellessaan lisää rikkauksia.
Lähteet:
Teksti: Oppikirja (Linkki 6, s.172-175)
http://fi.wikipedia.org/wiki/Amerikan_historia
Kuvat:
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/a/af/Custer%27s_last_charge.jpg
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/9/95/Columbus_Taking_Possession.jpg
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti