1600-luvun puolivälissä hollantilaiset kauppiaat rakensivat siirtokunnan Hyväntoivonniemelle. Siirtokunta alkoi laajeta varsin nopeasti siirtolaisten vallatessa alkuperäiskansojen alueita omaan käyttöönsä. Tästä seurasi yhteenottoja, jotka laajentuivat lopulta sodiksi.
Eurooppalaiset pääsivät käsiksi Afrikan sisäosiin vasta 1800-luvun alkupuolella. Kehittyneen lääketieteen myötä taudit, kuten malaria ja keltakuume, eivät olleet enää esteenä maanosan sisäisille tutkimusmatkoille. Retkien edetessä tutkimusmatkailijat alkoivat kartoittaa maanosan luonnonvaroja omien emämaidensa tarpeisiin. Pian tutkimusmatkailijoiden perässä saapuivat lähetyssaarnaajat, joiden myötä afrikkalaiset saivat ensikosketuksen kristinuskoon.
1800-luvulla Eurooppa teollistui hurjaa vauhtia. Teollistuvat maat halusivat turvata raaka-aineiden saannin teollisuudelleen ja samalla myös osoittaa kansallista suuruuttaan tekemällä siirtomaavalloituksia. Tästä seurasi eurooppalaisten siirtomaahallinto, joka perustui hajoita ja hallitse- politiikkaan. Paikallisten hallitsijoiden valtaa heikennettiin ja heimorajat ylittävä vastarinta ja yhteenkuuluvuuden tunne yritettiin estää. Lopulta afrikkalaiset heimot ja kuningaskunnat päätyivät lähes kokonaan europpalaisten valtaan.
Kaiken kaikkiaan eurooppalaisten siirtomaavalloituksilla oli suuri vaikutus Afrikkaan - niin hyvässä kuin pahassa. Monet asiat muuttuivat; perinteinen afrikkalainen omavaraisuuteen perustuva talous romahti plantaasien tehoviljelyn myötä, sillä monien maiden paikalliset pienviljelijät olivat menettäneet tilansa. Myös eurooppalainen kulttuuri tapoineen ja uskontoineen levisi Afrikkaan. Tällä oli osittain sivistävä vaikutus ja se mahdollisti joillekin afrikkalaisille pääsyn korkeampaan koulutukseen.
Kuvan lähde: http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/a/ae/Slaves_ruvuma.jpg
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti